Bulimia

Bulimia eli ahmimishäiriö voi pysyä salassa pitkään, sillä laihtuminen ei ole niin silmiinpistävää kuin anoreksiassa. Se on anoreksiaa yleisempi syömishäiriö ja ilmenee selvästi myös vanhemmilla (nuorilla) kuin anoreksia. Anoreksiasta toipuminen tapahtuu usein bulimian kautta. Monet bulimiaa sairastavat potevat masennusta ja kärsivät huonosta itsetunnosta. Huoli ruumiin muodosta johtaa laihduttamiseen. Bulimikot syövät ahdistukseensa, mutta samalla he pelkäävät lihovansa ylensyömisestä. Tästä johtuva oksentaminen aiheuttaa puolestaan syyllisyydentunnetta, mikä taas johtaa uuteen ahmimiskohtaukseen. Noidankehästä on vaikea päästä pois.

Ahmittavat määrät ovat usein suuria: jopa litrakaupalla jäätelöä, jogurttia, pizzaa, virvokkeita, makeisia. Pitääkseen painonsa toivomissaan rajoissa bulimikko joko lisää liikuntaa tai käyttää mahan sisällön tyhjentämiseksi ulostuslääkkeitä tai oksentamista. Oksentamiseen saattaa liittyä vakavia sivuvaikutuksia: ruokatorvi voi vaurioitua happaman mahasisällön vuoksi ja ääni saattaa käheytyä ruokatorven vaurioitumisen ja äänihuulten tulehtumisen seurauksena.

Bulimian oireita

- ruuansulatusvaivat
- hiusten ohentuminen
- hampaiden kiillevauriot
- sylkirauhastulehdus (paksu posket)
- epäsäännölliset tai puuttuvat kuukautiset
- liiallinen huoli omasta ruumiinmuodosta ja painosta
- toistuva ja yleensä salassa tapahtuva ylensyöminen ja ahmiminen

Bulimian hoito

- masennuslääkkeet
- syömiskäyttäytymistä ohjaava psykoterapia ja neuvonta (oma terapeutti)
- jääkaapissa on hyvä pitää vain terveellistä ruokaa: vihanneksia, perunaa ja juureksia (niitä ei yleensä ahmita)

Apua syömishäiriöihin voi hakea:

- perheneuvolasta
- terveyskeskuksesta
- mielenterveystoimistosta
- yksityisiltä lääkäriasemilta
- opiskelupaikan terveydenhoitajalta

- pitkäkestoisen psykoterapian kustannuksiin voi saada tukea KELA:lta
- alle 16-vuotiaan sairastaessa perhe voi saada KELA:lta sairaan lapsen hoitotukea
- alle 16-vuotiaan sairaalahoito on maksutonta lukuunottamatta seitsemää ensimmäistä sairaalapäivää
- lisätietoja tukimuodoista saa KELA:n paikallistoimistoista, sairaaloiden sosiaalityöntekijöiltä ja sosiaalitoimistoista